Kun synnytyksestä on kulunut reilu puoli vuotta...
Sairaalasynnytys kokemus vs. Kotisynnytys kokemus
Mitä mä haluan kertoa sulle omasta kokemuksesta —
Ssynnytys sairaalassa vs. Synnytys kotona.
Synnytys sairaalassa ei aiheuttanut mulle traumoja, kuten nyt olen paljon lukenut, että se monelle itsestään tietoiselle äidille on aiheuttanut, olin 9 vuotta sitten vielä nuori ja rakkaudellisen tietämätön synnytysoikeuksistani tai siitä miten synnytys ylipäätään voisi mennä, siitä mitä synnytyksessä tapahtuu tai mitä haluaisin tapahtuvan.
Muistan että toivoin jo silloin luonnollista synnytystä, mutta toiveet oli silloin vain toiveita. Asuimme raskausajan espanjassa ja lensimme Suomeen viimeisillä mahdollisilla raskausviikoilla minkä kela hyväksyi, sillä halusin kuitenkin
synnyttää Suomessa ’’omalla äidinkielelläni.’’
Silloin en osannut kaivaa vielä syvempää tietoa synnytyksen historiasta, medikalisoitumisesta, luonnollisuudesta tai naiseudesta ylipäätään, minun kuvani synnytyksestä, kuten valtaosan muidenkinon, oli se, että synnytykseen tarvitaan apua ja sairaalaa. Synnytys on tuskaa ja me naiset emme pärjää yksin.
Nykyään olen erimieltä, synnytys ei ole sairaalaa tai toimenpiteitä vaativa tapahtuma.
Minulle synnytys sairaalassa oli ohjattu suoritus, kaikkea tarkkailtiin, kaikkeen pyysin lupaa ja kaikkeen odotin vastausta.
Kuin elokuvien synnytys konsanaan.
Tunsinko suurta rakkautta ja onnistumista?
Varmasti kyllä, sillä tietoisuuden tasolla mitä minulla silloin oli,
ja en, sillä nyt, kun minulla on luonnollinen synnytyskokemus taustalla, josta olen mennyt läpi miltei yksin, on ajatusmaailmani täysin eri.
….
Täytyy myöntää että kotisynnytyksessäni saattoi olla hieman kapinaa auktoriteettejä vastaan, johtuen äärimmäisen epämiellyttävistä kokemuksista naisten osastoilta sairaalasta, mutta ajattelin myös että sairaala on 4 minuutin päässä kotoani ja jos jotain sattuu, pääsemme sinne hyvin pian.
Kuten olen sosiaalisessa mediassani kertonut, kävin loppuraskaudesta läpi myös pelkoja istukkaamme nähden, mitä jos vuoto olisikin hallitsematonta ja mitään ei olisi tehtävissä.
Joidenkin korvaan, niin karulta kun tämä saattaakin kuulostaa, antauduin sen tietämättömyyden eteen että emme me ole kontrollissa elämästä emmekä kuolemasta, vaikka ihmismieli niin koittaakin monesti ajatella. Jos minun kuuluu lähteä synnytyksessäni, olkoon se niin, ajattelin.
Se kuinka minua on kohdeltu aiemmin toimenpiteissä, ei tuonut turvan tunnetta sairaalaa kohtaan, enkä halunnut että synnytykseeni tulisi ripaustakaan oman voiman menettämisen tunnetta, sitä alentavaa puhetta, kuin en itse tietäisi mitä kehossani tapahtuu, enkä halunnut että joudun vastaanottamaan sitä silmien pyörittelyä, mitä yleensä.
En ole auktoriteetti kapinallinen noin muuten, silloin kun asiat tapahtuvat oikeudenmukaisesti eivätkä mielivaltaisesti, minä tiedän kuitenkin pääosin oikeuteni ja edelleen saan yllättyä siitä, minkälaiset käytöstavanpuutteet joillain sairaalahenkilökunnalla on kun päätätkin itse mitä kehollesi, tai lapsesi keholle tehdään tai ei tehdä.
Kun jalkani murtui kolme kesää sitten, olin äärimmäisen kiitollinen saamastani hoidosta, mutta en minä silti mene sairaalaan odottelemaan että se jalka murtuu uudelleen.
Tiesin, että synnytyksessä haluan keskittyä itseeni, en taistelemaan oikeuksistani saati ohjeistuksia tai yksittäisten ihmisen mielipiteitä vastaan esim. toimenpiteisiin, synnytyksen kulkuun, synnytys asentoihin, tarkastuksiin tai mittauksiin liittyen. Tunsin, että kaikista eniten sisimmässäni halusin olla rauhassa.
Tämä oli myös syy, miksi en sitten kuitenkaan valinnut myöskään kotiloa (koti kätilöä) synnytykseeni, hänen kanssaan minun olisi pitänyt allekirjoittaa sopimus synnytykseeni liittyen. Sopimuksessa olisin luvannut sitten tämän henkilön keskeyttää synnytyksen luonnollista kulkua esimerkiksi erilaisilla mittauksilla, eikä se kuulostanut minulle siltä mitä kaipasin tähän synnytykseeni.
Kun synnytys yönä ymmärsin synnytykseni alkavan eikä kyseessä ole enää ns. harjoitusaaltoja, ajattelin että menen yksin niin pitkään kuin pärjään, pyydän vasta sitten miestä tai doulaa avukseni ja lähdin vastaanottamaan aaltoja sekä tekemään viimeisiä valmisteluita synnytyspaikkaani.
Olin nähnyt jo aiemmin, miltä haluan sen näyttävän ja se tunne kun palaan tuohon energiaan on täydellinen, lempeä, rakkaudellinen ja turvallinen.
Mieheni ja doula ehtivät juuri ponnistusvaiheeseen, tai olihan mieheni kyllä kotona, loi sen turvan läsnäolollaan ja hereilläkin mutta olin ohjannut hänet muihin puuhiin sillä aikaa.
Tämä oli tyttäreni ja minun välinen matka.
Nyt hieman reilu puolivuotta synnytyksestä, alan ajattelemaan, jos vielä joskus toivottavasti synnytän, mitä haluaisin tehdä. Haluaisinko käydä ns. hiilaamassa sairaala kokemuksiani ja synnyttää sairaalassa omassa voimassani itse synnytyksen kulun ohjaten, vai, onko synnytyksestä tullut minulle liian pyhä ja haluan kulkea tuon matkan kuolemasta uuteen elämään jälleen yksin, tai mahdollisesti joidenkin muidenkin läsnäollessa. (Synnytyskuvaaja tms.)
Mitä suosittelen synnytyspaikaksi? Suosittelen tekemään niin, kuin sisäinen äänesi sanoo, jok’ikisessä ratkaisussa synnytykseesi liittyen. ( ja elämääsi liittyen.)
..ja mitä ehdottomasti toiseksi tärkeimpänä suosittelen, on doula tai joku muu tukihenkilö joka tietää, mitä sinä synnytyksessäsi haluat, joka kuulee äänesi ja seisoo sen rinnalla.
Kun sinä olet raaimmillasi auki, haavoittuvaisimmillasi elämän ja synnytyksen edessä, haluat että sinulla on vierelläsi nainen, joka tietää mitä sinä haluat ja joka seisoo sinun vierelläsi ja sinun puolellasi.
Näin myös saat kumppanistasi täyden tuen, tai sen, mitä sinä siihen hetkeen hänestä tarvitset.
Olen myös aina ajatellut että minulla on äärimmäisen huono fyysisenkivun sietokyky, sillä ensimmäinen synnytys oli lääkityksestä huolimatta kivulias, mutta ei, keho kyllä tietää mitä tekee. Onhan synnytys matka ja kuten sanottu alkukantaisen raadollista, kivuliastakin, tavallaan, kuuluuhan sen ollakin, silti se kaunein kokemukseni ihmisyydessä ikinä enkä koskaan enää lääkitsisi itseäni turraksi sen edessä.
’’Sä tarvitsen ebiduraalin, se on taivas’’ kommenttiin voin nyt todeta että ei ole, se on lääkitys (jossa on myös riskinsä) joka irroittaa sinut itsestäsi ja vauvastasi, se katkaisee teidän yhteyden ja vauva ei synny sinun kanssasi vaan yksin.
Pystyn sanomaan että vapaasynnytykseeni toi turvaa se, että en ollut ensi synnyttäjä, ja ensimmäisen sairaalasynnytykseni ‘‘helppouteen’’ se, että en ollut tietoinen tavallaan silloin syvemmin vielä mistään.
Kuten sanoin, minusta olisi upeaa synnyttää sairaalassa niin että pidän ohjat itselläni, mutten tiedä onko minusta siihen.
Mutta ja ja, me teemme valintamme sen hetkisestä tietoisuudestamme käsin ja sillä informaatiolla mitä meillä on, aivomme myös, kuten tiedät, haluaa monesti pysyä mukavuusalueella ja me pelkäämme kipua.
Joten kaiken tämän huomioon ottaen minä ymmärrän jokaisen valinnan mitä me naiset teemme, mutta väitän että myös monet ikävistä kokemuksistamme tulee kun jossai syvällä tiedämme sen, että olemme toimineet ehkä hieman vaistojamme vastaan.
Eli mitä ikinä päätätkään, huolehdi että sinä seisot itse sen päätöksen takana.
Mun viime viikon stooreissa kyselin teidän haasteista ja moni, surullisen moni kertoi haasteekseen lapsettomuuden.
Mulla on sulle tähän nyt tarjolla ihan mieletön infopaketti ja siihen alekoodi jos aiheet on sulle ajankohtaisia.
Valmennuksien tekijä Anna, on itsekin kärsinyt haasteista lapsettomuuteen ja keskenmenoihin liittyen. Lisää Annan tarinasta voit lukea hänen instagramistaan ja näistä linkeistä pääset tutustumaan suoraan hänen valmennuksiinsa. <3
Fertility
Ja yhteisvalmennus, — mitä ensisijaisesti suosittelen jos aihe yhtään koskettaa sillä tietopaketit ovat äärettömän laajoja ja sisältää paljon myös henkisen puolen aiheita, syntymätraumasta, naisen (ja miehenkin) kokonaisvaltaista hormonitoimintaa ja terveyttä, paketti on 200 sivuinen ja sisältää myös kattavan piikki osion hyvin neutraalista näkökulmasta.
Sanoisin, että jos en itse olisi näitä aiheita jo tiennyt etukäteen olisin ollut pyörällä päästäni kun valmennuksia selasin läpi, joten as I said, jos olet nainen, äiti, toivot raskautta tai jo raskaana, suosittelen sijoittamaan näihin! <3
Koodilla annmarie15 saat siis -15% alennuksen kursseista, koodi on voimassa vain 31.8 saakka, joten nyt on hyvä hetki panostaa itseensä, naiseuteensa, hedelmällisyyteensä sekä tuleviin toivottuihin raskauksiin.
Rakkaudella
Ann-Marie